Suojakäsineet ja elvytyssuoja – hygienia ensiavussa

Suojakäsineet ja elvytyssuoja – hygienia ensiavussa

Ensiapulaukun suojakäsineet ja elvytyssuoja jäävät helposti huomiotta, vaikka juuri ne ratkaisevat, uskaltaako auttaja ryhtyä toimeen verisessä tai elvytystä vaativassa tilanteessa. Tämä artikkeli on työpaikan ensiapuvastaavalle, päiväkodin henkilökunnalle ja kotitalouden ensiapuvarustuksesta huolehtivalle. Siitä selviää, millaiset suojakäsineet ja elvytyssuoja ensiapuvarustukseen kannattaa valita, montako niitä tarvitaan ja miksi niiden puuttuminen ei saa koskaan estää auttamista.

Hyöty on suora. Kun suojaimet ovat oikeankokoisia, ehjiä ja helposti saatavilla, auttaja keskittyy loukkaantuneeseen eikä omaan tartuntariskiinsä.

Miksi hygienia kuuluu jokaiseen ensiaputilanteeseen

Veri, oksennus ja sylki voivat levittää taudinaiheuttajia, kuten hepatiitti B- ja C-viruksia. Riski on ensiaputilanteessa yleensä pieni, mutta se kasvaa, jos auttajan käsissä on haavoja tai rohtumia. Suomalaisilla rakennustyömailla ja teollisuudessa kädet ovat usein juuri sellaisessa kunnossa.

Suojakäsineet ovat henkilönsuojain (PPE). Ne suojaavat myös loukkaantunutta: likaisilla käsillä painettu haava tulehtuu helpommin kuin haava, jota on käsitelty puhtailla käsineillä.

Suojakäsineet ensiapuun – nitriili, lateksi vai vinyyli

Ammattilainen valitsee ensiapuun lähes aina nitriilikäsineet. Ne kestävät hyvin repeämistä ja pistoja, ne sopivat lateksiallergisille ja säilyvät paremmin kuin lateksi. Puuterittomien nitriilikäsineiden 100 kappaleen laatikko maksaa tyypillisesti 8-20 €. Valmiiksi pakattu pari ensiapulaukkuun maksaa alle euron.

Lateksikäsine istuu hyvin ja tuntuma on hyvä, mutta lateksiallergia on todellinen riski sekä auttajalle että autettavalle. Monilla työpaikoilla ja päiväkodeilla lateksia vältetään kokonaan. Vinyylikäsine on halvin vaihtoehto, mutta se on löysä ja repeää helposti. Elintarvikekäsittelyssä se kelpaa, verisen haavan hoitoon huonommin.

Kokenut ostaja tarkistaa pakkauksesta merkinnän EN 455, joka koskee lääkinnällisiä tutkimuskäsineitä, sekä mieluiten myös EN ISO 374 -merkinnän mikro-organismeja vastaan. Pelkkä ”kertakäyttökäsine” ilman standardimerkintää on usein siivouskäyttöön tarkoitettu tuote.

Koko ratkaisee. Valmiissa ensiapulaukuissa on usein yksi pari L-kokoisia käsineitä. Ne ovat liian isoja pienikätiselle käyttäjälle, ja liian pienet repeävät pukiessa. Työpaikalla kannattaa pitää kahta kokoa, esimerkiksi M ja L, tai valita useampi pari kokoa M/L.

Elvytyssuoja – kasvosuojakalvo vai taskumaski

Elvytyssuojia on kahta päätyyppiä. Kasvosuojakalvo on muovikalvo, jonka keskellä on suodatin tai venttiili. Se mahtuu avaimenperäkoteloon ja maksaa 3-10 €. Se on oikea valinta autoon, kodin ensiapulaukkuun, retkeilypakkaukseen ja taskuun.

Taskumaski, kuten Laerdal Pocket Mask, on kova maski, jossa on yksisuuntainen venttiili ja suodatin. Hinta on noin 15-40 €. Maski tiivistyy kasvoille paremmin, ja puhallus onnistuu harjoitelleelta auttajalta selvästi tehokkaammin kuin kalvon läpi. Taskumaski kuuluu AED-laitteen kotelon viereen, työpaikan ensiapupisteeseen ja kouluille.

Kumpikin vaatii harjoittelua. SPR:n EA1-kurssilla (8 h, noin 80-150 €/hlö) elvytystä harjoitellaan nukella, ja moni käsittelee taskumaskia siellä ensimmäistä kertaa. Kouluttajat käyttävät usein Resusci Anne -nukkea, jossa suojan tiiviyden ja puhalluksen voi todeta käytännössä.

Myytti: ilman elvytyssuojaa ei saa elvyttää

Tämä väärinkäsitys on vaarallinen. Jos ihminen ei hengitä normaalisti, soitetaan heti hätänumeroon 112 ja aloitetaan painelu. Painelua ei saa viivyttää siksi, että etsitään suojakalvoa tai käsineitä.

Jos auttaja ei halua tai pysty antamaan puhalluksia ilman suojaa, hän voi antaa pelkkää paineluelvytystä. Hätäkeskuspäivystäjä ohjeistaa puhelimessa. Pelkkä painelu on huomattavasti parempi kuin ei mitään. Lähellä oleva AED kannattaa hakea käyttöön heti, ja suojaimet tuodaan paikalle samalla, jos ne ovat AED-kaapissa.

Sama koskee suojakäsineitä. Jos tilanteessa on runsas verenvuoto eikä käsineitä löydy, vuoto tyrehdytetään ensin. Käsiksi voi suojata kangaskappaleella tai muovipussilla, ja kädet pestään heti tilanteen jälkeen.

Yleisimmät virheet suojainten hankinnassa ja säilytyksessä

Ensimmäinen virhe on liian vähäinen määrä. Yksi käsinepari ei riitä, jos auttajia on kaksi tai käsine repeää. Työpaikan ensiapulaukkuun kuuluu vähintään 3-5 paria, ja päiväkodin jokaiseen ryhmätilaan kannattaa sijoittaa oma rasia.

Toinen virhe on autossa säilyttäminen ilman tarkistusta. Hansikaslokeron lämpötila voi kesällä nousta yli 60 asteen, ja pakkasella materiaalit haurastuvat. Lateksikäsineet voivat muuttua tahmeiksi ja repeillä 1-2 vuodessa. Nitriili kestää paremmin, mutta valmistajat ilmoittavat niille yleensä 3-5 vuoden säilyvyysajan. Tarkistus kuuluu samaan kierrokseen kuin ensiapulaukun vanhenevien tuotteiden päivitys.

Kolmas virhe koskee käsineiden riisumista. Kontaminoituneet käsineet riisutaan nurin päin niin, ettei likainen pinta koske paljaaseen ihoon, ja sen jälkeen kädet pestään tai desinfioidaan. Käsineet eivät korvaa käsihygieniaa.

Käytännön esimerkki: päiväkodin ensiapuvalmius

Tyypillinen tilanne päiväkodissa on lapsen runsas nenäverenvuoto ulkoilun aikana. Aikuinen toimii nopeasti, mutta käsineet ovat sisällä ensiapukaapissa. Moni varhaiskasvatuksen yksikkö on ratkaissut tämän asian kuljettamalla ulkoiluvyölaukussa 2-3 käsineparia, kasvosuojakalvoa ja muutamaa sidetarviketta.

Ratkaisu maksaa alle 30 €/ryhmä, ja se muuttaa toimintatapaa. Kun käsineet ovat taskussa, niitä myös käytetään. Sama ajatus toimii rakennustyömaalla: työnjohtajan autossa ja jokaisessa työkontissa on oma pieni pakkaus.

Työpaikan vastuu ja veritapaturmat

Työturvallisuuslain mukaan työnantajan on huolehdittava, että työpaikalla on riittävät ensiapuvälineet ja koulutettua henkilöstöä riskien mukaan. Suojakäsineet ja elvytyssuoja ovat osa tätä kokonaisuutta. Tarkemmat velvoitteet on koottu artikkeliin työpaikan ensiapuvalmiudesta ja työnantajan velvollisuuksista.

Jos auttaja saa toisen ihmisen verta rikkinäiselle iholle, silmiin tai suuhun, alue huuhdellaan heti runsaalla vedellä ja asiasta otetaan yhteyttä työterveyshuoltoon tai terveydenhuoltoon samana päivänä. Riskin arvioi aina terveydenhuollon ammattilainen, ei auttaja itse. Työterveyslaitos TTL julkaisee työpaikoille ohjeita tartuntavaarallisista tilanteista.

Käsidesi, suojakäsineet ja elvytyssuojat ovat ei-lääkkeellisiä tarvikkeita, joita saa ensiapukaupoista ja tarvikeliikkeistä. Lääkkeet kuuluvat apteekkiin. Rajanveto selviää tarkemmin artikkelista ensiapukauppa vai apteekki.

UKK – suojakäsineet ja elvytyssuoja

Montako suojakäsineparia ensiapulaukussa pitäisi olla?
Kodin ja auton ensiapulaukkuun riittää 2-3 paria. Työpaikan ensiapulaukkuun kuuluu vähintään 3-5 paria kahta eri kokoa, ja ensiapupisteen lähellä kannattaa säilyttää kokonaista 100 kappaleen rasiaa.

Onko elvytyssuojaa pakko käyttää elvytyksessä?
Ei ole. Painelu aloitetaan heti, eikä sitä viivytetä suojan etsimisen vuoksi. Jos auttaja ei halua puhaltaa ilman suojaa, pelkkä paineluelvytys on hyväksyttävä vaihtoehto.

Kuinka usein suojakäsineet pitää vaihtaa ensiapulaukussa?
Nitriilikäsineet tarkistetaan vuosittain ja vaihdetaan viimeistään valmistajan ilmoittaman päiväyksen mukaan, tyypillisesti 3-5 vuoden välein. Autossa ja kuumissa tiloissa säilytetyt käsineet vaihdetaan aiemmin.

Suojaimet toimivat vain, jos niitä osaa käyttää

Hyvä perusratkaisu on puuterittomat nitriilikäsineet kahdessa koossa, kasvosuojakalvo jokaiseen laukkuun ja taskumaski AED:n viereen. Hankinta maksaa muutamia kymmeniä euroja, mutta varsinainen hyöty syntyy harjoittelusta. SPR:n EA1- ja EA2-kursseilla (EA2 16 h, noin 150-300 €/hlö) käsineiden pukeminen, riisuminen ja elvytyssuojan käyttö harjoitellaan niin, että ne sujuvat myös stressitilanteessa. Hätätilanteessa järjestys on aina sama: soita 112, aloita auttaminen ja ota suojaimet käyttöön, kun ne ovat käden ulottuvilla.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista