Koulun ja päiväkodin ensiapuvarustus on rehtorin, päiväkodinjohtajan ja turvallisuusvastaavan vastuulla, ja moni heistä joutuu miettimään, mikä on lain vaatima vähimmäistaso ja mikä vain hyvä käytäntö. Tässä artikkelissa käydään läpi, mihin vaatimukset perustuvat, mitä varustukseen kannattaa kuulua ja millaisia virheitä tarkastuksissa toistuu. Kun nämä ovat selvillä, hankinnat voi mitoittaa oikein ja varmistaa, että tarvikkeet ovat käytettävissä silloin, kun lapsi kaatuu pihalla tai aikuinen saa sairauskohtauksen opettajainhuoneessa.
Mihin koulun ja päiväkodin ensiapuvarustuksen vaatimukset perustuvat
Mikään yksittäinen laki ei luettele kappalemääriä laastareille tai siteille. Velvoite tulee usean säädöksen kautta. Perusopetuslain 29 § antaa oppilaalle oikeuden turvalliseen opiskeluympäristöön, ja varhaiskasvatuslain mukaan toimitilojen on oltava terveelliset ja turvalliset. Pelastuslaki velvoittaa laatimaan kouluille ja päiväkodeille pelastussuunnitelman, jossa myös ensiapuvalmius käsitellään.
Henkilökunnan osalta sovelletaan työturvallisuuslakia (738/2002). Sen 46 § velvoittaa työnantajan, yleensä kunnan tai yksityisen palveluntuottajan, huolehtimaan siitä, että ensiapuvälineet ja koulutettu henkilöstö ovat työpaikalla saatavilla. Työterveyshuoltolain mukaan ensiapuvalmius suunnitellaan yhdessä työterveyshuollon kanssa. Työnantajan velvollisuuksia on käsitelty tarkemmin artikkelissa työpaikan ensiapuvalmius ja työnantajan velvollisuudet.
Käytännössä vaatimus tarkoittaa siis riskiperusteista mitoitusta. Kahden ryhmän päiväkoti ja 900 oppilaan yläkoulu, jossa on kemian luokka, metallityöluokka ja liikuntasali, tarvitsevat hyvin erilaisen varustuksen.
Mitä varustukseen kuuluu käytännössä
Kokenut turvallisuusvastaava aloittaa kartoittamalla tilat. Hän ei lähde liikkeelle tuoteluettelosta. Jokaisessa rakennuksessa tarvitaan vähintään yksi kattava ensiapupiste, jossa on ensiapulaukku tai -kaappi, steriilejä siteitä eri kokoina, elastisia tukisiteitä, puristussiteitä, kolmioliinoja, ensiapusakset, pinsetit, kertakäyttökäsineitä ja avaruuslakana. Laastareista kannattaa hankkia sekä perus- että vesikestäviä malleja, esimerkiksi kotimaisen Salvequickin valikoimasta, sillä lasten polvet ja kyynärpäät vaativat laastaria, joka pysyy paikallaan välitunnin ajan.
Erikoistilat tarvitsevat omat lisävarusteensa:
Kemian ja fysiikan luokka – silmähuuhtelupullo (20-60 €) tai seinään asennettava silmähuuhteluasema (200-800 €)
Kotitalousluokka ja koulukeittiö – palovammageeli ja palovammasiteet sekä hätäviilennystuotteet
Teknisen työn luokka – puristussiteet, verenvuotosidokset ja tikkujen poistoon sopivat pinsetit
Liikuntasali – kylmäpakkaukset, elastiset siteet ja kolmioliina
Retket ja metsäpäivät – kevyt retkeilyensiapulaukku (30-100 €) ja punkin poistotyökalu (5-20 €)
Koko koulun tai päiväkodin varustus maksaa tyypillisesti 200-800 € kokonaisuutena. Lisäksi tulee täydennyskustannus, jonka suuruus riippuu siitä, kuinka paljon tarvikkeita kuluu.
Punkit ansaitsevat erillisen maininnan. Turun saaristossa, Ahvenanmaalla ja Etelä-Suomen rannikolla päiväkotiryhmät viettävät metsässä useita tunteja viikossa. Punkin poistotyökalun pitää kulkea mukana retkireppussa, eikä se saa jäädä kaappiin. Lisäksi vanhemmille on sovittava tapa ilmoittaa poistetusta punkista, jotta he osaavat seurata mahdollisia borrelioosin oireita.
Defibrillaattori koulussa – pakollinen vai suositeltava
Suomessa AED-laite ei ole kouluille lakisääteisesti pakollinen. Sairaalan ulkopuolisia sydänpysähdyksiä on vuosittain noin 4 000-5 000, ja koulu on usein myös iltakäytössä oleva kokoontumistila, jossa harrastaa aikuisia salivuoroilla. Siksi moni kunta on päätynyt sijoittamaan puoliautomaattisen defibrillaattorin ainakin suurimpiin kouluihin. Philips HeartStart HS1 maksaa noin 1 500-2 500 € ja Zoll AED Plus 1 800-3 000 €.
Laite kannattaa sijoittaa aulaan tai liikuntasalin yhteyteen, ei lukittuun toimistoon. Se rekisteröidään julkisten AED-laitteiden rekisteriin, jotta hätäkeskus osaa ohjata soittajan sen luo. Hankinnassa huomioitavia asioita on käsitelty tarkemmin artikkelissa AED-laitteen hankinta työpaikalle.
Päiväkodeissa tilanne on usein toinen. Pienessä yksikössä, jonka vieressä on terveysasema, laitetta ei välttämättä tarvita. Silloin henkilökunnan on tiedettävä, missä lähin laite on.
Lääkkeet ja allergiat – missä raja kulkee
Ensiapuvarustukseen eivät kuulu lääkkeet. Kipulääkkeet, allergialääkkeet ja adrenaliinikynät kuten EpiPen hankitaan apteekista, ja lapsen omat lääkkeet annetaan yksikön lääkehoitosuunnitelman mukaisesti huoltajan ja lääkärin ohjeilla. Ensiapulaukkuun ei pidä lisätä omia särkylääkkeitä. Se rikkoo lääkehoitosuunnitelmaa ja aiheuttaa vastuukysymyksiä.
Allergisen lapsen adrenaliinikynän säilytyspaikka kannattaa merkitä ensiapupisteen yhteyteen. Sen on myös kuljettava mukana retkillä, ja nimetyn aikuisen on vastattava siitä.
Yleisimmät virheet ensiapuvalmiudessa
Yleisin harhaluulo kuuluu näin: kun seinällä on täysi ensiapukaappi, vaatimus on täytetty. Ei ole. Tarvikkeet ovat työkaluja, ja ilman koulutettua aikuista sideharso on vain kangasta. Henkilöstöstä riittävän osan tulisi käydä SPR:n EA1-hätäensiapukurssi (8 h, noin 80-150 €/hlö), ja osan myös EA2-jatkokurssi (16 h, noin 150-300 €/hlö). Taidot vanhenevat, joten kertaus 3 vuoden välein on alalla vakiintunut käytäntö.
Toinen tyypillinen virhe koskee vanhentuneita tuotteita. Steriilien siteiden ja laastareiden käyttöaika on yleensä 2-5 vuotta, ja syksyn tarkastuksessa koulun kaapista löytyy usein siteitä, joiden steriiliys on mennyt vuosia sitten. Nimetty vastuuhenkilö ja kirjattu tarkastuspäivä esimerkiksi elokuussa ennen lukuvuoden alkua ratkaisevat ongelman. Ohjeita tarkastukseen löytyy artikkelista ensiapulaukun sisällön päivitys. Defibrillaattorin akku ja elektrodit vaihdetaan valmistajan ilmoittamin välein.
Kolmas virhe liittyy siihen, että ensiapupiste on vain yhdessä paikassa. Kaksikerroksisessa koulussa, jossa piha on rakennuksen takana, matka kaapille voi venyä minuuttien mittaiseksi. Välituntivalvojalla pitää olla taskupakkaus, ja jokaisella päiväkotiryhmällä oma pieni laukku.
Toiminta hätätilanteessa
Vakavassa tilanteessa soitetaan aina ensin hätänumeroon 112. Ensiapu on lisätoimenpide, jolla autetaan ammattiavun saapumista odotettaessa. Jos lapsi on loukkaantunut lievästikin ja oireet jatkuvat, huoltajalle kerrotaan asiasta ja häntä kehotetaan viemään lapsi lääkäriin. Henkilökunta ei arvioi vamman vakavuutta lääkärin puolesta.
UKK
Onko koulun pakko hankkia defibrillaattori?
Ei ole. Laki ei velvoita kouluja hankkimaan AED-laitetta, mutta riskiarvio, tilojen iltakäyttö ja etäisyys lähimpään laitteeseen voivat puoltaa hankintaa.
Kuinka usein ensiapuvarustus pitää tarkastaa?
Varustus kannattaa tarkastaa vähintään kerran lukuvuodessa ja täydentää aina käytön jälkeen. Tuotteiden käyttöaika on yleensä 2-5 vuotta.
Saako päiväkodin ensiapulaukussa olla särkylääkettä?
Ei pidä olla. Lääkkeet hankitaan apteekista, ja niitä annetaan vain lääkehoitosuunnitelman ja huoltajan luvan mukaisesti.
Varustus kuntoon ennen lukuvuoden alkua
Toimiva ensiapuvalmius rakentuu kolmesta osasta: tilakohtaisesti mitoitetuista tarvikkeista, koulutetusta henkilökunnasta ja nimetystä vastuuhenkilöstä, joka tarkastaa varustuksen kerran vuodessa. Elokuu on tarkastukselle luonteva ajankohta, sillä silloin on aikaa tilata puuttuvat tuotteet ja kurssipaikat ennen kuin lapset palaavat. Jos kurssitus on rästissä, se kannattaa korjata ennen uusien tarvikkeiden hankkimista.